Onnea Mikalle ja Penalle - kultaa tuli Argentiinasta!

Julkaisu FFAA:n Foorumista - irjoittaja Mika Vesanen, jutussa mainittu Pena eli Pentti on tietysti Pentti Kuivalainen 

WIAC Argentiina 2025 - kisaseloste

Raapustetaan pieni kooste Argentiinan reissusta kilpailun osalta

Suomalaisia näissä IFAA:n sisähallin maailmanmestaruuskisoissa oli kaksi, Pentti ja minä, molemmat puolustimme hallussamme olevaa mestaruustitteliä.

Lähdimme Pentin kanssa liikkeelle koti-Suomesta kisaviikkoa edeltävällä viikolla siten, että olimme Buenos Airesissa perjantaina. Kiitos Lehtisen Jaken junaileman paikallisen kontaktin Claudian, meidät noudettiin kentältä ja matka jatkui henkilöautokyydin jälkeen paikallisbussilla Airesin laidalle. Puhelimiin luiskahti paikalliset Claudian hommaamat SIM-kortit, joten ei tarvinnut pelätä yllätyksiä puhelinlaskuun. Kaksi ensimmäistä yötä vietimme viehättävän rouvan Zulman hoteissa täyshoidossa ja totuimme aikaeroon.

Sunnuntaina pakkasimme tavarat argentiinalaisen jousiampujan autoon ja lähdimme n 400 km päähän kisapaikalle Santa Clara del Mariin. Tämän kyydin meille oli järjestänyt kukas muukaan kuin Claudia. Päästyämme sunnuntaina kisapaikoille, pääsimme hoitamaan heti rekisteröitymisen ja varustekatsastuksen, joten jäljelle jäi 800 m taapertaminen majoitukseen. Paikka oli entinen hotelli aivan meren rannalla ja ilmeisestikin huoneet omistavat nyt paikalliset ikäänkuin lomaosakkeina ja vuokraavat niitä bookingcomissa. Majoitus oli kelvollinen, joskin yllärinä tuli koko hoidon maksu käteisellä, tästäkin selvittiin. '

Maanantaina oli avoimet lämppärit ja matkana 10 y, joten koromerkkien haku kisamatkalle jäi hakuseen. Penttiähän tämä ei haitannut, koska hänen välineessään on säädettävä tähtäin, omassa tradijousessani ei ole tähtäintä eikä muitakaan hilppeitä. Jo tässä lämppärissä olkapään vanha vioittuneisuus muistitteli itsestään.

Tiistai ja eka kisapäivä. Kaksi ensimmäistä sarjaa yritin ampua kuten kuuluisi mutta olkapää oli eri mieltä. Jouduin vetämään jousen vireeseen alakautta koukaten ja pitämään täydessä vedossa kyynärpään hieman nuolen alapuolella. Tämähän sai aikaan sen, että ankkuripaikan löytäminen oli hieromista eli vei aikaa eli vei voimia. Eka päivä standart round 60 nuolta takana ja tasapisteillä Helmutin kanssa, kaksi seuraava kuusi ja 10 pistettä perässä. Kakkospäivänä Flint, kuusi eri matkaa ja minun Akilleen kantapääni vallankin kun ammuntatekniikka piti muuttaa. Perinteisesti pitkän matkan nuoli ”väärällä peukalon rypyllä” ja ohi pistealueen. Onnekseni muutkin tekivät ammunan aikana virheitä ja toisen päivän jälkeen olin ykkösenä, kakkonen Saksan Michael kuuden pisteen päässä ja Helmut ja Argentiinan Gonzalo tasapisteillä pikkuisen enemmän jäljessä. Mainittakoon, että Michaelin tulos oli yli Lattariamerikan ennätyksen.

Viimeiseen päivään lähdettiin siis mielenkiintoisissa asetelmissa, kakkosena juuri ennätystuloksen ampunut ja jaetulla kolmospaikalla EM-ykkönen ja minua edeltänyt MM-tittelin haltija sekä uusi tuttavuus ja käsittämättömän hyvä argentiinalainen. Koko kisan olin mennyt Buranan puuduttamana ja viimeiset olin popsinut muutama tunti ennen viimeistä ammuntaa. Paikallisen apteekin käsikauppavalikoimaan en viitsinyt turvautua kun paketin tekstin mukaan ko tropit olisivat Suomessa ilman reseptiä hallussa pidettynä huumausainerikoksen veroisia.

Viimeisen ammuntapäivän edetessä sijoitukset alkoivat muuttua. Michael putosi kakkoseksi, sitten kolmoseksi, Gonzalo nousi nousemistaan ja Helmut puursi tasaisesti ja pikkuhiljaa Michaelin ohi. Alkoi todella pelottamaan Gonzalon suoriutuminen ja viimeiseen sarjaan ei ollut varaa yhteenkään ”oho, eikököö”-nuoleen. Olin meidän tradiporukan viimeinen viivalla ja noin minuutti aikaa jäljellä kun viimeinen nuoleni napsahti tauluun. Suuri osa katsomosta kajahti hurraamaan ja taputtamaan, he olivat siis seuranneet Gonzalon ja minun välistä näytelmää.

Viivalla oli kuitenkin vielä muiden jousiluokkien ampujia, joten piti viittoilla katsomoa hiljaiseksi, jotta vielä ampumassa olevat saavat suoritusrauhan. Tästä päivästä maininnan arvoista on se, että Gonzalo ampui uuden lattari-Amerikan ennätyksen 60 nuolen standardikierrokselle, varteenotettava tyyppi siis tulevaisuudessa. Oma kolmen päivän kokonaistulokseni menee yli vastaavan lattariennätyksen. Omaan tulostasooni näissä karkeloissa en ole pätkääkään tyytyväinen. Näin huonoa tulosta ei saisi tulla edes huonona harjoituspäivänä, mutta onneksi se riitti nyt voittoon, ja saan seuraavat kaksi vuotta pitää MM-titteliä hallussani.

Koko reissun ajan meillä oli tukena, turvana, tulkkina ja korvaamattomana apuna Claudia, häntä ei voi kylliksi kiittää kaikesta siitä avusta, jonka saimme. Ja Jakkea pitää kiittää siitä, että Claudia meille suojelusenkeliksi saatiin. Reissu oli kaikkinensa onnistunut, paljon nähtiin, paljon koettiin ja molemmat suomalaisampujat kotiutuivat puolustamiensa titteleiden kanssa takaisin Suomeen.

Kiitos Mikalle mielenkiintoisesta tapahtumakoosteesta