EFAC 2025 Viron Kõrvemaassa
5.8.2025
25.7. – 2.8.2025
Tänä vuonna Viro sai järjestettäväkseen maastojousiammunnan kuninkuuslajin, EFAC:n. Tämä viisipäiväinen kisamuoto on melko raskas, missä päivittäinen kävelymatka vaihtelee radoittain 5 – 15 kilometrin välillä. Tänä kesänä helleaalto lisäsi kisan rasittavuutta, kun lämpötila lähes jokaisena kisapäivänä ylitti 30 astetta auringon porottaessa tyvenessä säässä. Lisäksi ilman kosteus oli korkea. Nämä myös vaikuttivat erityisesti puunuolilla ampuvien ammuntavälineisiin. Korot ja nuolten lento-ominaisuudet muuttuivat.
Kisoihin osallistui hieman alle 400 ampujaa useista Euroopan maista. Valitettavasti rakkaista naapureistamme Norja, Ruotsi ja Tanska loistivat poissaolollaan. Kurjaa, että tällainen maastoammunta ei näitä naapureitamme oikein innosta. Suomesta kisoihin lähti kolmisenkymmentä ampujaa melkein kaikista IFAA:n hyväksymistä aselajeista.
Kisassa ammuttiin neljällä eri radalla, sinisellä, vihreällä, keltaisella sekä melko jyrkkämäkisellä punaisella radalla. Mielestäni radat punaista lukuun ottamatta olivat helpohkoja. Niille pääsi mukavasti kävellen kisakeskuksesta. Lämmittelyammunta oli aivan kisakeskuksessa ”lasketteluradan” loppuluiskalla. Kun huomioidaan, että ampujia oli lähes neljäsataa, lämmittelyradan kapasiteetti oli ehkä turhan tiukka.
Asetarkastukset ja ilmoittautumiset olivat vaivattomat ja ystävälliset toimitsijat osasivat ottaa nämä toimet rennosti. Suurempia ongelmia tai protesteja en koko kisan aikana havainnut.
Ampujat oli jaettu pääosin neljän ampujan ryhmiin ja ryhmät jaettu siten, että pahoja ruuhkia tai kisan venymisiä iltaan asti ei juurikaan tapahtunut.
Pienenä erikoisuutena ainakin minulle oli, että oman ryhmäni virolaisampuja Heino piti myös kirjaa kännykkäsovelluksella, jota virolaiset käyttävät omissa kisoissaan. Tämä oli reaaliajassa, jolloin muut kilpailijat pystyivät seuraamaan ampujien tilannetta, itse asiassa paremmin kuin kilpailijat itse! Laitteen käytön ehdottomana lisäetuna oli, että kone laski lahjomattoman tarkasti. Tämä johti omassa ryhmässäni siihen, että ensin kirjurit kirjasivat tulokset ja vertasivat niitä keskenään. Lopuksi Heino vielä kuittasi, että olemme varmasti laskeneet oikein. Vaikutti hyvältä!
Ah aurinko!
Kisojen aikana taisimme olla uusin termein käristyskupolissa! Kun ilma ei kiertänyt lähes ollenkaan, kestohiki otti ampujista mittaa. Paarmat pitivät huolen, että pitkähihainen paita (ainakin minulla) oli lähes pakollinen. Kuumuuden vaikutus tuntui varmasti myös varusteissa. Ainakin lonkkariampujilla oli omat vaikeutensa, kun ammunta ei toiminut kuten kotona. Näin monella tulostaso saattoi jäädä hieman alhaisemmaksi kuin mitä ampujat odottivat. Onneksi tilanne oli sama kaikille. Tasapainoinen nestetankkaus, porottavan auringon välttely sekä rauhallinen kulkeminen auttoi. Ampujat jaksoivat loppuun asti, vaikka ainakin minulla torstain 33 Celsiusta oli kyllä uuvuttava kokemus!
Suomella oli mahtava porukka. Noin puolet asuimme samassa hostellissa Nelijärven Puhkekeskuksessa ja aterioimme yhdessä kisapäivien päätteeksi. Tunnelma porukassa oli käsinkosketeltavan lämmin ja tämä kesti koko kisan ajan.
Kisatulokset ovat jo kaikkien luettavissa, joten en puutu niihin tarkemmin. En myöskään pysty nostamaan yhtä tai useampaa suoritusta muiden edelle, koska tässä kisassa kaikki onnistuivat -rohkenen sanoa – yli odotusten. Mutta arvaan, että Matildan ja Alexin pronssi ja hopea olivat suorituksia, jotka muiden ampujiemme sekä Suomessa olevien ampujakaveriemme mielestä olivat eniten tunteita kohottaneita saavutuksia. Monen vuoden sitkeä työ sai palkkionsa!
Osallistuimme myös kaikkiin mahdollisiin joukkuekisoihin. Aselajikohtaisessa kisassa talja-ampujiemme huikeat tulokset olivat mykistäviä. Mika, Heli ja Anne kultaa, Timo, Marko ja Jaana pronssia! BBR:ssä, taas Anne, Pete ja Alex kultaa! Mekin olimme mukana lonkkareilla eli Matilda, Anneli ja minä, emmekä jääneet viimeiseksi, lähellekään!
Kisassa ammuttiin myös Team of Nations. Kisamuoto on kehittynyt ja edelleen kehittyy mielenkiintoiseksi kisaksi, missä periaatteessa kuka tahansa voi osallistua kisaan, kun pistelaskennassa suhteutetaan ampujan tulos hänen lajinsa maailmanennätykseen. Saimme hienon joukkueen kasaan ja voitimme hopeata todella kovassa seurassa, vain virolaiset olivat edellämme.
Lopuksi
Olen iloinen, että saimme Annelin kanssa olla mukana tässä hienossa kisassa. Tämä kisamuoto on maastojousiammunnan kuninkuuslaji. Ampumaetäisyydet ovat pitkiä ja vaikeita, viiden päivän aikana ammutaan noin 500 laukausta. Kun kokonaistulos ratkaisee, tuurilla ei juurikaan ole roolia. Kilpailun voittaa paras ampuja. Toisaalta kisa on ehkä loppujen lopuksi sittenkin tarkoitettu kaikille jousiampujille: pikkuiset tytöt ja pojat ampuvat samoja ratoja seniorien kanssa ja suuri määrä ammuntaluokkia mahdollistaa sen, että perheet, uudet ampujat, vanhemmat voivat ampua kovien kilpailijoiden kanssa ja nauttia tästä hienosta lajistamme. Toivon, että Suomessa määrätietoisesti kehitämme tätä lajia ja osallistumme eri kisoihin, olipa ne kotimaassamme tai naapurimaissamme, puhumattakaan Euroopan tasolla ja maailmanmestaruuskisoissa!
Jakke Lehtinen
